Olen aivan poikki. Kerta kaikkiaan.
Takana on koko elämäni hulluin viikonloppu. Perjantai-illasta kello 18 lähtien olen tehnyt elokuvaa käytännössä yötä päivää - ensin oikeasti päivällä ja sitten unissani yöllä. Yhteensä 25 tuntia raakaa kuvaustyötä kahdessa ja puolessa vuorokaudessa on epäinhimillinen suoritus keneltä tahansa, mutta järkyttävintä hommassa on se, että me teimme tämän omasta halustamme, ilmaiseksi ilman mitään taloudellista hyödyntavoittelua. Olemme hulluja.
Mutta asiaan. Kaikkien huulilla lienee nyt kysymys, missä nyt mennään? Minä kerron sen teille: me teimme sen! Saatoimme kuvaukset loppuun ennätysajassa, kahdessa ja puolessa vuorokaudessa. Meillä oli mahdollisuus jatkaa keskiviikkona, mutta päätimme sunnuntai-illan lähestyessä, että kyllä tämä menee. Hämärän rajamailla, nälkäisinä ja väsyneinä puskimme raja-aitojamme tuonnemmaksi, kunnes sunnuntai-iltana kellon ollessa 21:35 saimme päästää ilmoille helpotuksen huokaisun. Se oli ohi!
Tällä hetkellä tuntuu täysin uskomattomalta. Kaiken järjen mukaan tämän ei pitänyt olla mitenkään mahdollista. Yhteensä 17 kohtausta sisältävä elokuvamme ei mitenkään voinut tulla valmiiksi yhdessä viikonlopussa. Edelleen korostan, että normaali tahtimme on ollut kaksi kohtausta viikossa. Nyt ahkeroimme muun muassa lauantaina 7,5 kohtausta yhteen päivään.
Miten tämä sitten oli mahdollista? Lienee syytä korostaa, että juuri minkäänlaisia kompromisseja ei kuvausten taiteellisen tason suhteen tehty. Emme leikanneet käsikirjoitusta (päinvastoin, jouduimme jopa laajentamaan sitä) tai jättäneet kohtauksia pois. Me vain vedimme työhaalarit päälle ja ahkeroimme ennennäkemättömällä tavalla. Jokainen ryhmän jäsen laittoi itsensä peliin 110 %:sti, kenenkään työmoraalista ei jäänyt mitään epäselvyyttä. Vaikka kuvauspäivät venyivät yli lakisääteisen työajan, kukaan ei valittanut kuuluvasti tai yrittänyt sabotoida toisten motivaatiota. Vaikka näyttelijät tarpoivat umpihangessa tunteja ja hytisivät kylmässä vähissä vaatteissa, ei valituksen ääniä kuulunut. Jos jokainen ryhmä tässä maailmassa toimisi samalla tavalla, meillä ei olisi mitään ongelmia.
Ja lopputulos? Hankalahan sitä vielä tässä vaiheessa on sanoa, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että kyseessä on parasta elokuvataidetta, mitä olemme koskaan tehneet. Tulette haukkomaan henkeänne Tuuli Kankaalan roolisuoritukselle, Iisa Mäkipaason loisteliaalle lavastustyölle ja elokuvan visuaaliselle ulkoasulle, jossa ei CGI:tä tai muita vippaskonsteja käytetty. Lopputuloksena on naturalistisen rujo, kotikutoinen ja rosoisen kaunis elokuva, jonka tarinan tehosta ehdimme itsekin vaikuttua viikonlopun aikana moneen otteeseen. Muutenhan emme olisi tähän pystyneet.
Tietysti pieni kiire aina näkyy jollain tavalla lopputuloksessa ja joitain pieniä juttuja yksinkertaisesti ei ollut aikaa kuvata. Mutta takaisin Jokikylään emme varmasti ole lähiaikoina menossa. Itse asiassa pidämme nyt ansaitun tauon koko tästä projektista ja palaamme asiaan vasta hiihtoloman jälkeen.
Itselläni on seuraavaksi edessä työn viimeinen kolmannes (ensimmäiset kaksi ovat käsikirjoittaminen ja kuvaaminen), leikkaus ja editointi. Täytyy sanoa, että aivan lähiaikoina en tule siihen hommaan ryhtymään, sen verran piippuun olen itseni vetänyt. Mutta eiköhän tästä viikossa parissa tokene. Pidämme edelleen kiinni siitä, että elokuvan ensi-ilta on maaliskuun lopulla, 27.3.2013.
tiistai 19. helmikuuta 2013
torstai 14. helmikuuta 2013
Kuvaukset alkavat!
Tässä sitä taas ollaan. Kuvaushommissa. Tilanteessa, joka on koettu monta kertaa ennenkin - joskaan ei koskaan aivan tällä tavalla.
Ensimmäinen ja olennaisin ero on kuvauspaikassa. Ensimmäistä kertaa emme rakenna elokuvaamme varsinaisen kerhotilamme, Haukiputaan Asemakylän koulun varaan. Sen sijaan matkustamme syrjäiseen maalaistaloon, lapsuudenkotini maisemiin Jokikylään. Tämä tuo sekä merkittäviä etuja, että myöskin asettaa meille suuria haasteita. Logististen ongelmien (ts. kuljetukset) lisäksi yöpymiset ja roudaamiset on sovittava hyvin etukäteen, ja muutenkin homma vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua kuin tyypillinen jokaviikkoinen kuvaussessio kerhotiloissa.
Toinen ero on aikataulullinen. Tarkoituksemme on kuvata elokuva yhden ainoan viikonlopun aikana. Aloitamme perjantaina iltapäivällä ja jatkamme sunnuntai-iltaan asti liki yhtä kyytiä. Tavallisesti olemme kuvanneet noin kaksi kohtausta viikossa, nyt tavoite on ruhtinaalliset 6-7 kohtausta päivässä. Ilta- ja päiväkohtaukset on kuvattava eri aikoina. Aikataulun vuoksi joudumme nyt myös ensimmäistä kertaa kunnolla epäkronologisten kuvausratkaisujen eteen (eli kuvaamme eri järjestyksessä kuin kohtaukset ovat lopullisessa elokuassa) mikä asettaa näyttelijöille melkoisia haasteita.
Tiukka aikataulu ei ole meille uusi ilmiö. Oikeastaan olemme painineet sen kanssa jatkuvasti ja joka ainoa kerta. Mörkö saatiin kuvattua loppuun kahta päivää ennen ensi-iltaa, Mörkö 2:n ensi-iltaa siirrettiin kahdesti ja Joulutarina kuvattiin käytännössä kolmella kuvauskerralla. Toivon mukaan uusi miljöö auttaa näyttelijöitä asennoitumaan projektiin eri tavalla kuin koululla, jossa homma tahtoo lässähtää turhaksi hälinäksi ja kikatukseksi aivan liian helposti.
Ohjaajalle tämä on kaikkein suurin stressi, sillä luonnollisesti jutun onnistuminen on täysin minun vastuullani. Näin nopea kuvaustahti asettaa todella tiukat vaatimukset ennakkosuunnittelulle, kuvauksellisia tai muunkaanlaisia ratkaisuja ei jouda pohtia itse kuvaustilanteissa. Siksi olennkin omaan tapaani jättänyt storyboardit ja muut kuvaussuunnitelmat tekemättä ja aion mennä pääasiassa vaiston varassa. Kokemus on opettanut, että vähemmällä suunnittelulla syntyy yleensä parhaat jutut (vrt. Mörkö-elokuvan unikohtaukset, joiden kuvausta en suunnitellut etukäteen oikeastaan lainkaan). Tätä mieltä on myös innoittajani AJ Annila (mm. Sauna-leffa).
Siitä huolimatta olen varautunut unettomiin öihin. Työpaikalla yöpyminen ja aamuvarhaisella kuvauspuuhiin ryhtyminen on todennäköisesti raastava ja inhimillisen jaksamisen rajoja kolisteleva kokemus. Mutta sittenpä se on tehty. Parhaassa tapauksessa käsissäni on viikonlopun jälkeen kokonainen uusi elokuva!
Ensi viikolla kerrotaan, miten kävi.
Elmo Rautio
Ensimmäinen ja olennaisin ero on kuvauspaikassa. Ensimmäistä kertaa emme rakenna elokuvaamme varsinaisen kerhotilamme, Haukiputaan Asemakylän koulun varaan. Sen sijaan matkustamme syrjäiseen maalaistaloon, lapsuudenkotini maisemiin Jokikylään. Tämä tuo sekä merkittäviä etuja, että myöskin asettaa meille suuria haasteita. Logististen ongelmien (ts. kuljetukset) lisäksi yöpymiset ja roudaamiset on sovittava hyvin etukäteen, ja muutenkin homma vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua kuin tyypillinen jokaviikkoinen kuvaussessio kerhotiloissa.
Toinen ero on aikataulullinen. Tarkoituksemme on kuvata elokuva yhden ainoan viikonlopun aikana. Aloitamme perjantaina iltapäivällä ja jatkamme sunnuntai-iltaan asti liki yhtä kyytiä. Tavallisesti olemme kuvanneet noin kaksi kohtausta viikossa, nyt tavoite on ruhtinaalliset 6-7 kohtausta päivässä. Ilta- ja päiväkohtaukset on kuvattava eri aikoina. Aikataulun vuoksi joudumme nyt myös ensimmäistä kertaa kunnolla epäkronologisten kuvausratkaisujen eteen (eli kuvaamme eri järjestyksessä kuin kohtaukset ovat lopullisessa elokuassa) mikä asettaa näyttelijöille melkoisia haasteita.
Tiukka aikataulu ei ole meille uusi ilmiö. Oikeastaan olemme painineet sen kanssa jatkuvasti ja joka ainoa kerta. Mörkö saatiin kuvattua loppuun kahta päivää ennen ensi-iltaa, Mörkö 2:n ensi-iltaa siirrettiin kahdesti ja Joulutarina kuvattiin käytännössä kolmella kuvauskerralla. Toivon mukaan uusi miljöö auttaa näyttelijöitä asennoitumaan projektiin eri tavalla kuin koululla, jossa homma tahtoo lässähtää turhaksi hälinäksi ja kikatukseksi aivan liian helposti.
Ohjaajalle tämä on kaikkein suurin stressi, sillä luonnollisesti jutun onnistuminen on täysin minun vastuullani. Näin nopea kuvaustahti asettaa todella tiukat vaatimukset ennakkosuunnittelulle, kuvauksellisia tai muunkaanlaisia ratkaisuja ei jouda pohtia itse kuvaustilanteissa. Siksi olennkin omaan tapaani jättänyt storyboardit ja muut kuvaussuunnitelmat tekemättä ja aion mennä pääasiassa vaiston varassa. Kokemus on opettanut, että vähemmällä suunnittelulla syntyy yleensä parhaat jutut (vrt. Mörkö-elokuvan unikohtaukset, joiden kuvausta en suunnitellut etukäteen oikeastaan lainkaan). Tätä mieltä on myös innoittajani AJ Annila (mm. Sauna-leffa).
Siitä huolimatta olen varautunut unettomiin öihin. Työpaikalla yöpyminen ja aamuvarhaisella kuvauspuuhiin ryhtyminen on todennäköisesti raastava ja inhimillisen jaksamisen rajoja kolisteleva kokemus. Mutta sittenpä se on tehty. Parhaassa tapauksessa käsissäni on viikonlopun jälkeen kokonainen uusi elokuva!
Ensi viikolla kerrotaan, miten kävi.
Elmo Rautio
maanantai 4. helmikuuta 2013
Parhaat palkittiin
Vuoden alku on erilaisten gaalojen aikaa. Koska kutsua Oscar- tai edes Jussi-gaalaan ei jostain syystä kuulunut, päättivät Aseman Lapset järjestää aivan oman palkintogaalansa menneiden projektien juhlistamiseksi ja palkitsemiseksi. Perinteisellä konseptilla toteutettu ensimmäinen Oskariina-gaala on nähtävissä kokonaisuudessaan youtubessa!
Palkinnot jakoi arvovaltainen raati, jonka muodostivat kaikki Aseman Lasten jäsenet. Ääniä saivat kaikki ehdokkaina olleet ja äänestykset olivat yleisesti ottaen tasaisia. Kilpailussa olivat mukana elokuvat Mörkö, Mörkö 2 ja Aseman Lasten joulutarina.
Tasaisen illan suurimpia voittajia olivat elokuva Mörkö ja näyttelijä Tuuli Kankaala. Tuuli tyhjensi pöydän parhaalla naispääosalla, vuoden herkistäjänä sekä vuoden kestosuorittaja -palkinnolla. Toinen iso voittaja oli Tiia Lippo, jolle tarttui mukaan kaksi palkintoa (paras naissivuosa, vuoden huomattavin kehitys). Ehdokkuuksia eniten haali Iisa Mäkipaaso (4), joka joutui valitettavasti poistumaan tyhjin käsin.
Elokuvista eniten palkintoja keräsi Mörkö (5), mukaan lukien parhaan elokuvan ja käsikirjoituksen pystit. Mörkö 2 (mm. paras traileri) sai neljä palkintoa ja Aseman Lasten joulutarina (mm. paras leikkaus) sai tyytyä kolmeen - siitäkin huolimatta, että Joulutarina päihitti Mörkö 2:n sekä käsikirjoitus- että paras elokuva -äänestyksessä.
Vähemmän vakavan ja hyvähenkisen selkääntaputtelugaalan jälkeen ryhmä lähtee motivoituneena kohti uusia koitoksia. Kahden viikon kuluttua edessä häämöttävät nimittäin tulevan suurtyömme Jäärouvan kuvaukset!
Illan ehdokkaat ja voittajat (lihavoituna):
PARAS ELOKUVA
Mörkö
Mörkö 2
Aseman Lasten Joulutarina
PARAS NAISPÄÄOSA
Veera Koskela (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö 2)
Iisa Mäkipaaso (Joulutarina)
PARAS NAISSIVUOSA
Paula Friman (Mörkö)
Iisa Mäkipaaso (Mörkö 2)
Tiia Lippo (Joulutarina)
PARAS MIESPÄÄ- TAI SIVUOSA
Leena Alasirniö (Mörkö & Mörkö 2)
PARAS LEIKKAUS
Mörkö
Mörkö 2
Joulutarina
PARAS KÄSIKIRJOITUS
Mörkö
Mörkö 2
Joulutarina
VUODEN KESTOSUORITTAJA
Tuuli Kankaala
VUODEN HUOMATTAVIN KEHITYS
Tiia Lippo
VUODEN HERKISTÄJÄ
Veera Koskela (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö 2)
VUODEN KOOMIKKO
Iisa Mäkipaaso (Joulutarina)
Paula Friman (kaikki)
Veera Koskela (Joulutarina)
PARAS TRAILERI
Mörkö
Mörkö 2
Aseman Lasten joulutarina
Palkinnot jakoi arvovaltainen raati, jonka muodostivat kaikki Aseman Lasten jäsenet. Ääniä saivat kaikki ehdokkaina olleet ja äänestykset olivat yleisesti ottaen tasaisia. Kilpailussa olivat mukana elokuvat Mörkö, Mörkö 2 ja Aseman Lasten joulutarina.
Tasaisen illan suurimpia voittajia olivat elokuva Mörkö ja näyttelijä Tuuli Kankaala. Tuuli tyhjensi pöydän parhaalla naispääosalla, vuoden herkistäjänä sekä vuoden kestosuorittaja -palkinnolla. Toinen iso voittaja oli Tiia Lippo, jolle tarttui mukaan kaksi palkintoa (paras naissivuosa, vuoden huomattavin kehitys). Ehdokkuuksia eniten haali Iisa Mäkipaaso (4), joka joutui valitettavasti poistumaan tyhjin käsin.
Elokuvista eniten palkintoja keräsi Mörkö (5), mukaan lukien parhaan elokuvan ja käsikirjoituksen pystit. Mörkö 2 (mm. paras traileri) sai neljä palkintoa ja Aseman Lasten joulutarina (mm. paras leikkaus) sai tyytyä kolmeen - siitäkin huolimatta, että Joulutarina päihitti Mörkö 2:n sekä käsikirjoitus- että paras elokuva -äänestyksessä.
Vähemmän vakavan ja hyvähenkisen selkääntaputtelugaalan jälkeen ryhmä lähtee motivoituneena kohti uusia koitoksia. Kahden viikon kuluttua edessä häämöttävät nimittäin tulevan suurtyömme Jäärouvan kuvaukset!
Illan ehdokkaat ja voittajat (lihavoituna):
PARAS ELOKUVA
Mörkö
Mörkö 2
Aseman Lasten Joulutarina
PARAS NAISPÄÄOSA
Veera Koskela (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö 2)
Iisa Mäkipaaso (Joulutarina)
PARAS NAISSIVUOSA
Paula Friman (Mörkö)
Iisa Mäkipaaso (Mörkö 2)
Tiia Lippo (Joulutarina)
PARAS MIESPÄÄ- TAI SIVUOSA
Leena Alasirniö (Mörkö & Mörkö 2)
PARAS LEIKKAUS
Mörkö
Mörkö 2
Joulutarina
PARAS KÄSIKIRJOITUS
Mörkö
Mörkö 2
Joulutarina
VUODEN KESTOSUORITTAJA
Tuuli Kankaala
VUODEN HUOMATTAVIN KEHITYS
Tiia Lippo
VUODEN HERKISTÄJÄ
Veera Koskela (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö 2)
VUODEN KOOMIKKO
Iisa Mäkipaaso (Joulutarina)
Paula Friman (kaikki)
Veera Koskela (Joulutarina)
PARAS TRAILERI
Mörkö
Mörkö 2
Aseman Lasten joulutarina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)