torstai 29. marraskuuta 2012

Vilinää vilskettä, helinää helskettä

 
Marraskuun viimeinen kuvauspäivä on ohi ja vuoden paras juhla lähestyy vääjäämättä. Vielä ennen joulutaolle jäämistä on kuitenkin vielä paljon tehtävää, joka tuntui tällä kertaa kaatuvan niskaan. Sen siitä saa, kun ei osaa aloittaa ajoissa.

Jouluksi lupaamamme jouluspesiaali alkaa siis olla loppusuoralla. Luvassa on vielä yksi työntäyteinen kuvauspäivä, jolloin meidän pitäisi saada paketti lopullisesti kasaan. Ennen eilistä kuvauspäivää aika tuntui loppuvan auttamatta kesken. Olimme saaneet valmiiksi kaksi kohtausta ja nekin kaipasivat viimeistelyä. Se osoittautui heti alkuun mahdottomaksi, koska vajaamiehisenä operoiva joukkomme ei kykene ihmeisiin. Oli siis vain pakko puskea eteenpäin sillä mitä oli.


Koska emme ole ammattilaisia, on ymmärrettävää, että arjen rasitus painaa joskus. Haukiputaan lukion hienosti ajoitettu koeviikko oli imenyt mehut osasta joukkoamme. Kun kyse on kuitenkin harrastuksesta, syntyy helposti ajatus, että tämä on nyt se, mistä joustetaan. Se on kuitenkin luovuttajan ajattelutapa. Aina ei voi olla kivaa, jos haluaa saada jotain aikaan.

Vaikeuksista huolimatta pääsimme loppujen lopuksi aika hyvään vetoon ja loppusaldoon pitää olla tyytyväinen. Saimme valmiiksi liki kaiken mitä pitikin, ensi kerralla jäljellä on enää viilausta ja loppuhuipennuksen kuvaus. Toivon tosissani, ettei aika lopu kesken, sillä loppu on todellakin näkemisen arvoinen. Muutenkin olemme tuumanneet, että tämä eeppinen ja itseironinen sekoilu ansaitsee tulla tehdyksi kunnolla!


Joulu on loppujen lopuksi rauhoittumisen aikaa ja mikä tuntuisi sen rauhoittavammalta kuin vilkkaan ajanjakson päättyminen lämminhenkiseen joulujuhlaan, jossa pääsee ihastelemaan omien kättensä hedelmää? Se on myös paras mahdollinen aloitus juhlavuodelle, kun ryhmämme juhlii viisivuotista taivaltaan vuonna 2013. Siihen on kuitenkin vielä jonkin verran aikaa.

Hauskaa joulunodotusta kaikille! Toivottavasti myös elokuvamme on odotuksienne arvoinen!

PS. Traileri on ilmestynyt! Tykkäämällä Aseman Lasten Facebook-sivusta näet elokuvan ennakkoon!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Pintaa syvemmälle

Jäärouva-elokuvan käsikirjoitus on loppusuoralla. Tässä vaiheessa lienee paikallaan hieman raottaa, millaisesta tarinasta tässä onkaan kysymys.

Kyseessä on siis kautta aikojen toinen pitkän elokuvan käsikirjoitukseni. Mörkö oli ensimmäinen, tämä on toinen. Mörkö 2:n ja tulevan Jouluelokuvamme käsikirjoituksia ei näihin voi verrata, sillä ne oli tarkoitettu lyhärien, noin 20-minuuttisten elokuvien käsikirjoituksiksi. Näillä näkymin Jäärouvasta tulee myös tähän mennessä pisin elokuvamme, arvion mukaan materiaalia on 60-80 minuuttiseen elokuvaan. Arviointi on kuitenkin tässä vaiheessa vielä hyvin hankalaa, muun muassa Mörön kohdalla erehdyin lopputulokseen verrattuna liki vartilla.

Kaikki elokuvamme ovat tähän mennessä käsitelleet jollain tavalla pelkoa. Elokuvassa Mörkö lapsuuden käsittelemättömät pelot hiipivät esiin kummallisten tapahtumien myötä, kun taas Mörkö 2:ssa pureuduttiin pelon vaikutuksiin. Pelko onkin mielestäni erittäin kiehtova osa ihmismielen toimintaa ja sitä on aina mielenkiintoista tutkiskella. Uusimmassa elokuvassamme jätämme pelon tunteet kuitenkin yleisölle ja otamme käsittelyyn aivan uuden aiheen: surun ja ahdistuksen.

Jäärouva lähti liikkeelle ajatuksesta risteyttää keskenään Tove Janssonin tarumaailman kenties erikoisin "pahishahmo" ja klassinen tarina mielen järkkymisestä. Alkuperäisteoksessa Taikatalvi Jäärouva (toiselta nimeltään Suuri Pakkanen) toimii vertauskuvana keskitalven armottomuudelle, joka kansansaduille ominaisella tavalla on puettu eräänlaiseen ihmishahmoon. Tämä kohtalonomaisesti toimiva luonnonvoimain ruumiillistuma avasi oivan mahdollisuuden käsitellä järkkyvän ja masentuneen mielen tyyppitunnetilaa, vääjäämättömyyttä.

Itse koen vääjäämättömyyden tunteen ehkä ahdistavimpana ajatuksena, mitä voin ajatella. Käsitys siitä, etten itse kykene vaikuttamaan oman elämäni suuntaan tai tuleviin tapahtumiin on lamauttava ja kauhistuttava. Masentuneelle mielelle ajatus on hyvinkin ominainen, mikä näkyy suoraan elämänhallinnan menettämisenä tai siitä vapaaehtoisesti luopumisena. Ihminen antautuu ajopuuksi "kohtalon" rattaisiin, mikä ei sovi käsitykseemme vapaasta tahdosta tai inhimillisestä olevaisuudesta. Jäärouva-elokuvan päähenkilö on kovia kokenut opiskelijatyttö, joka tulee kokemaan juuri tällaisia tunnetiloja.

Mörkö-elokuvan tapaan Jäärouva on vahvasti psykologinen kauhuelokuva, jossa tällä kertaa on painotettu enemmän päähenkilön subjektiivista kokemusta kuin hahmojen välisiä ihmissuhteita. Tässä mielessä elokuva on enemmän kauhutrilleri siinä missä Mörkö oli kauhudraama. Trillerimäiset piirteet tulevat paitsi psykologisesta latauksesta, myös siitä tosi asiasta, että elokuva pelaa paljon jännityksen kasvattamisella ja odotuksilla, ennen lopullista räjähdystä.

Yhden päähenkilön elokuva on huomattavan haasteellinen käsikirjoittajalle, jonka pitäisi kyetä tasapainoilemaan tunnetilojen ilmaisun ja aidontuntuisen draaman välillä. Kirjailijoilla homma hoituu helposti minä-kertojan avulla, mutta elokuvataiteessa se ei ole aivan niin yksinkertaista. Ratkaisuni on ollut kirjoittaa hyvää tarinaa pitäen fokuksen aina päähenkilössä ja hänen tunteissaan. Iso osa tästä tehdään kuitenkin vasta kuvauspaikalla ja edintointipöydän ääressä.

Tyyliltään elokuva jatkaa Mörkö-elokuvan puhtoista ja rosoista, terävää ja pehmeää, ammattimaista ja kotikutoista yhdistelevää linjaa. Tavoitteena on tyylikäs, talvimaisemilla ja pimeydellä väritetty elokuva, joka kaikessa järkyttävyydessään on visuaalisesti kaunis. Tämä on otettu huomioon myös käsikirjoituksessa, joka antaa tilaa tunnelmoinnille. Tunnetilojen vaihtuvuus, nopeakin sellainen, on olennainen osa tätä elokuvaa.

Odotan mielenkiinnolla, millaiseksi tämä elokuva lopulta muotoutuu! Kahden elokuvan kokemuksella tiedän, ettei lopputulos koskaan vastaa aivan sitä, mitä käsikirjoitusvaiheessa on mielessään pyöritellyt. Toivottavasti lopputulos pyöristyy kuitenkin parempaan päin, eikä suuria myönnytyksiä helpommille ja heikommille ratkaisuille tarvitse antaa.

Elmo Rautio

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lukuharjoituksia

Tänään pidimme Jäärouva-elokuvan ensimmäiset lukuharjoitukset. Vaikka käsikirjoitus ei ole vielä likimainkaan valmis, oli tärkeää nähdä, mihin suuntaan projekti on kehittymässä. Tärkeimpänä asiana oli saada varmuus roolituksen oikeellisuudesta. Tämän illan perusteella voin sanoa sen osuneen täysin nappiin.

Jäärouva eroaa aiemmista elokuvistamme siinä tärkeässä suhteessa, että tällä kertaa tarinassa on yksi selkeä päähenkilö, jonka kautta kaikkea tapahtuvaa tarkastellaan. Hahmo on herkkä, hirvittävän trauman haavoittama nuori tyttö, joka yrittää kaikkensa selvitäkseen elämästään eteenpäin ja löytääkseen elämänilonsa jälleen. Tässä roolissa Mörkö-leffoissa vakuuttanut Tuuli Kankaala pääsee oikeuksiinsa.

Koska kyseessä on myös nuorisoelokuva, on ensiarvoisen tärkeää löytää oikeanlainen ryhmäkemia elokuvan tiiviin ydinjoukon ympärille. Jostain syystä neljä on vakiintunut optimaaliseksi ryhmäkooksi elokuvaa ajatellen (mm. Evil Dead tai vaikkapa The Big Bang Theory). Koska elokuva sijoittuu periaatteessa todelliseen maailmaan, on kyettävä luomaan uskottava, huumorin kukittama ryhmäkemia, johon uskon Tiia Lipon, Paula Frimanin ja uuden tulokkaan Eeva Mattilan ajan myötä kasvavan. Erityisesti Paula osoitti jo lukuvaiheessa, että hän on nainen paikallaan.

Valitettavasti käsikirjoituksemme ei ole vielä niin pitkällä, että olisimme päässeet seuraamaan, millaisen kulttihahmon Iisa Mäkipaaso aikoo kehittää elokuvan merkittävimmästä sivuhahmosta.

Veera Koskelan ansiot tulevat elokuvassa olemaan visuaalisella puolella, repliikkejä hänen suuhunsa ei tulla tässä elokuvassa laittamaan. Tästä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.

***

Mutta tämä tältä erää. Ensi viikon pyhitämme täysin lupailemamme jouluspesiaalin kuvauksiin!

torstai 1. marraskuuta 2012

Joulun kunniaksi luvassa spesiaalia!

Aseman Lapset suunnittelee jouluaiheista lyhytelokuvaa. Työnimellä "Aseman Lasten joulutarina" kulkeva teos on omalaatuinen parodia kuuluisista joulukertomuksista sijoitettuna hetkeen ja paikkaan tässä ja nyt. Juonesta emme paljasta etukäteen kuin sen, että elokuvassa näyttelijät esittävät pääasiassa itseään ja elokuva sijoittuu tuttuun koulurakennukseen. Lisäksi elokuva tulee valottamaan jonkin verran Aseman Lasten historiaa. Pääosaa esittää Iisa Mäkipaaso ja käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa tuttuun tapaan Elmo Rautio.

Elokuvan kuvaukset alkavat marraskuussa. Elokuva julkaistaan YouTubessa joululoman alkamisen kunniaksi 23.12.2012.

Elokuvan ohessa valmistuu myös ryhmää käsittelevä dokumenttielokuva. Sen tuotantoaikataulu on vielä auki.