Haastattelussa: Derek Fiechter

Syksyn aikana esittelemme tässä blogissa Aseman Lasten yhteistyökumppaneita, eli ihmisiä, jotka ovat omalla panoksellaan olleet edesauttamassa elokuviemme syntyä. Ensimmäisenä on vuorossa amerikkalainen harrastelijasäveltäjä Derek Fiechter, mies Jäärouvan hyytävän tunnusmusiikin takaa. Miehen musiikkia tullaan kuulemaan jatkossa myös tulevassa Halloween-elokuvassamme!

Hei Derek! Voisitko esitellä itsesi?

Olen Derek Fiechter, harrastelijamuusikko Indianasta, Yhdysvalloista. Valmistuin collegesta vuonna 2012 laskennan tutkinnon suorittaneena ja suoritin julkisen laskentatoimen sertifioidun kokeen (CPA) vuonna 2013. Tällä hetkellä olen työtön työnhakija. Muita asioita minusta - pidän fantasiatarinoista, joita sekä luen että kirjoitan, vieraista kielistä (esim. japani), tenniksestä ja lentopallosta. Haluaisin myös joku päivä kokeilla maalaamista, mutta en ole vielä saanut itseäni pakotettua siihen.

Miten sinusta tuli säveltäjä?

Joskus nuorempana aloin soitella pianoa ja opetella soittamaan. Olin itse oma opettajani, enkä koskaan oppinut lukemaan nuotteja. Ne ovat vain liian monimutkaisia! Sen vuoksi aloin soitella lyhyempiä melodianpätkiä omaksi huvikseni. Vähitellen yksinkertaisista melodioista tuli kokonaisia kappaleita. Siitä se sitten lähti. Nykyisin osaan jo lukea nuottejakin jonkin verran.

Mistä saat inspiraatioita teoksiisi?

Monet asiat. Sanoisin, että suurimmat innoittajani ovat kirjat (kuten Taru sormusten herrasta), elokuvat (monet Disneyn klassikkoelokuvat) ja roolipelit.

Onko musiikki sinulle harrastus vai jotain enemmän?

Itse ainakin koen sen olevan minulle enemmän kuin harrastus. Myyn omaa musiikkiani useilla musiikkisivustoilla ja saan siitä tuottoakin, joten tavallaan kyseessä on osa-aikatyö.

Olemme käyttäneet musiikkiasi elokuvassamme "Jäärouva". Oletko katsonut elokuvaa?

En ole vielä katsonut siitä yksinkertaisesta syystä, etten ymmärrä suomea. Suunnitelmissa olisi katsoa elokuva, kun se saa tekstitykset. Se ainakin näyttää mielenkiintoiselta!

Oletko koskaan ajatellut ryhtyväsi ammattimaiseksi elokuvasäveltäjäksi?

Ehdottomasti. Vaikka voisin hankkia "oikean työn" (kuten laskentaa), niin säveltäisin paljon mieluummin musiikkia elääkseni. Se on paljon mielenkiintoisempaa.

Millaiseksi näet tulevaisuutesi musiikin saralla?

Olen valmis tekemään melkeinpä mitä tahansa. Näkisin itseni mielelläni säveltämässä musiikkia peleihin, elokuviin, lauluntekijöille tai ylipäänsä kenelle tahansa, jotka haluavat käyttää musiikkiani. Omat suosikkigenreni ovat kelttiläinen musiikki, fantasiamusiikki ja erilaisiin kulttuureihin liittyvä maailmanmusiikki, mutta uskoisin kykeneväni muutakin pyydettäess.

Kiitos haastattelusta Derek ja onnea urallesi!

Kiitos samoin! Onnea ja menestystä!

Uuteen kauteen

Näin syksyn kynnyksellä on jälleen aika herätellä blogia henkiin ja luoda katsaus tulevaisuuteen.

Heti aluksi se kaikkein tärkein: Aseman Lasten toiminta jatkuu myös tulevaisuudessa! Olemme saaneet uuden rahoittajan ja olemme tätä nykyä Kiimingin 4H-yhdistyksen alainen "elokuvaklubi" kuten virallinen sanonta kuuluu. Edellinen rahoittajamme Haukiputaan 4H lopetti toimintansa viime keväänä kuntaliitoksen vuoksi ja toimintamme jatko oli sen vuoksi uhattuna. Nyt kuitenkin pitäisi olla kaikki kunnossa ainakin parin seuraavan vuoden ajan!

Tulevana toimikautena Aseman Lapset pyrkii toimimaan entistä monipuolisemmin kulttuurin saralla. Parannamme tiedotustamme ottamalla käyttöön YouTube-kanavallamme ohjelmasarjan nimeltä "Ohjaajan työhuone", jossa ohjaaja/tuottaja Elmo Rautio kertoo ajankohtaisista asioista ja vähän muustakin. Lisäksi tulemme kirjoittamaan tätä blogia entistä mediapainotteisemmin. Luvassa on muun muassa syksyn mittaa yhteistyökumppaneidemme haastatteluja ja muuta perinteiseen pressimediaan yhdistettävää jännää!

Elokuvatuotanto on edelleen päätoimialamme ja kevään puolella on tulossa uusin suurelokuvamme. Siitä emme hiisku tässä vaiheessa sen enempää, mutta sen puitteet tulevat mahdollisesti olemaan vieläkin huikeammat kuin edellisessä elokuvassamme Jäärouva. Vielä ei ole varmaa, jatkammeko Mörkö ja Jäärouva elokuvien aloittamaa "Muumi-trilogiaa" vai siirrymmekö suoraan kokonaan uuteen aiheeseen. Tove Janssonin satumaailman lisäksi potenttiaalinen vaihtoehto innoituksen lähteelle on Kalevala.

Varmuudella seuraava projektimme tulee olemaan työnimellä "Aseman Lasten Hallainyö" kulkeva n. 20-minuuttinen lyhytelokuva, joka nimensä mukaisesti jatkaa Aseman Lasten Joulutarinasta (2012) tutulla konseptilla juhlapäiväspesiaalien parodisointia. Elokuvassa näyttelijämme esittävät jälleen itseään, mutta joulun sijaan nyt vietetään pimeimmän syksyn juhlaa eli Halloweenia!

Vanhoista elokuvistamme Jäärouva tulee samaan syksyn aikana englanninkielisen käännöksen, jota työstää jo aiemmin Mörkö-elokuvan ruotsiksi kääntänyt Mikael Fors. Käännöksen ja kokonaan uuden leikkauksen (elokuvasta ilmestyy ns. "ohjaajan versio") avustuksella pyrimme jälleen Skotlannissa järjestettävään Dead by Dawn -kauhuelokuvafestivaalille. Kyseisestä tapahtumastahan oltiin viime syksynä yhteydessä meihin päin Mörkö-elokuvan tiimoilta, mutta elokuva ei lopulta selvinnyt ohjelmistoon. Teknisesti kehittyneemmän ja huomattavaa pohjoismaista eksotiikkaa huhkuvalla Jäärouvalla kuvittelisi olevan paremmat mahdollisuudet!



Tämän lisäksi myös Mörkö-elokuva on saamassa uuden kielen: englannin ja ruotsin lisäksi elokuva on pian katsottavissa myös venäjänkielisillä tekstityksillä! Venäläistä käännöstä työstää parhaillaan Lotta Kiljunen.

Syksyn aikana pyrimme myös julkaisemaan kauan odotetun Jäärouva-elokuvan DVD-julkaisun. Runsaasti ekstroja sisältävä levy kansikuvineen on tarkoitus julkaista ladattavassa muodossa lokakuun aikana. DVD tulee sisältämään myös kokonaan uudelleen leikatun "ohjaajan version", joka on uskollisempi Elmo Raution alkuperäiselle visiolle.

Joulukuussa julkaisemme lisäksi koko Asemafilmin tuotannon erityisenä DVD-boksina!


Sellaista. Pysykäähän kanavalla ja muistakaa aktiivisesti seurata Asemafilmin Facebook-sivua!

Jäärouva - The Lady of the Cold (2013) full movie 1080p HD 60 min

Jäärouva-elokuva nähtävissä YouTubessa! :)

Ensi-iltatunnelmia!

Kaikki "hyvä" päättyy aikanaan ja niin myös projekti nimeltä Jäärouva.

Tavallisesti olemme pitäneet elokuviemme ensi-illat vaatimattomasti kerhotiloissamme Aseman koulun luokissa, mutta tällä kertaa se ei yksinkertaisesti tuntunut riittävältä. Halusimme juhlistaa valtavan työmme tulosta kerrankin kunnolla, pitkän kaavan mukaan. Tähän avautui ainutkertainen tilaisuus Haukiputaan Teatterikuopalla, joka pääsiäisen vuoksi oli onneksemme tyhjillään.

Tämä tiesi minulle luonnollisesti hommia. Sovimme ensi-illan ajankohdaksi kello 19 lauantai-iltana 30.3. Erinäisten sössimisten ja viivästysten vuoksi pääsin tarkastamaan tekniikkaa paikanpäälle kuitenkin vasta lauantaiaamuna. Käytin valehtelematta neljä tuntia saadakseni elokuvan toistumaan mahdollisimman virheettömästi videotykin ja Teatterikuopan loisteliaan äänentoiston kautta. Mutta kuten jo sanottua, ainutkertainen tilaisuus on todellakin ainutkertainen. Ja mielestäni elokuvamme ansaitsi tämän.


Tapahtuma oli mieleenpainuva. Yleisöä kertyi paikalle yli kolmikymmenhenkinen joukko (joista suurin osa luonnollisesti vanhempia ja sukulaisia), mikä tarjosi meille pitkästä aikaa mahdollisuuden saada maistaa "esiintymistä" elävälle yleisölle. Tuo mahtava tunne, joka allekirjoittaneelle on näyttämötaiteessa se suurin motivaation lähde, ei todellakaan ole mitään jokapäiväistä herkkua nykyisellä alallamme. Oli myös hienoa huomata, millainen arvostus yleisöllä oli elokuvaamme kohtaan: hupparikansaa edustin lähinnä minä itse, muut olivat näyttelijöitä myöten ykköset (tai vähintäänkin kakkoset) yllä nauttimassa ensi-illan glamourista.

Tervetulotoivotusten ja kiitospuheiden jälkeen oli vuorossa itse elokuva. Henkeäsalpaava kokemus. Paitsi että oli äärettömän hienoa nähdä omien käsiensä tuotos kerrankin isolta kankaalta kunnollisella äänentoistolla, myös yleisön reaktiot olivat todellista mannaa. Koko sali henki epäuskoista ihastusta: ei kukaan osannut odottaa tällaista elokuvaa! En ole tietoinen, kuinka paljon kyseinen yleisö oli aiemmin katsonut elokuviamme, mutta visuaalisesti, teknisesti ja jopa juonellisesti se tuntui lyövän ison osan ällikällä. Eipä se ollutkaan mikään pikkuhauska kotivideo. Elokuvan jälkeen salissa valinnut hiljaisuus oli sykähdyttävää kuunneltavaa.

Kumarrusten, ruusujen jaon ja loppupuheiden jälkeen siirryimme työryhmämme kansa välihuoneen puolelle kilistelemään onnistuneelle illalle - ja samalla sille valtavalle työmäärälle, mikä sen eteen oli tehty.

Jäärouva on nyt katsottavissa YouTubessa ja on kerännyt vajaassa viikossa yli 1000 katsojaa. Siitä tuli myös ensimmäinen elokuva, joka on syrjäyttänyt Mörön tilimme katsojatilaston kärjestä. Tuleeko siitä kaikkein suurin hittimme ja saavuttaako se ihmisten sydämet samalla tavalla kuin Mörkö? Sitä en tiedä. Eikä sillä ole niin väliäkään. Kuten toimintaperiaatteissamme todetaan, me todellakin teemme elokuvia ennen kaikkea omaksi iloksemme, intohimosta lajiin, nuoruuden innolla ja suurella sydämellä. Jos joku sen lisäksi vielä tykkää meidän tuotoksistamme se on jo jotain älyttömän mahtavaa!

Kiitos kaikille faneille ja katsojille tuestanne Jäärouva-elokuvan suhteen! Aseman Lasten laiva alkaa suuntaa katseensa jo aivan uusille vesille.

Juttu Rantapohjassa

Tällainen juttu oli haukiputaalaisessa paikallislehdessä! Kyseessä on ensimmäinen ulkopuolisen median meistä kirjoittama juttu, joten sen merkitystä ei voi yhtään väheksyä. Tämä artikkeli on peräisin lehden nettisivuilta, mutta juttu ilmestyi lyhennettynä myös paperisessa muodossa. Linkki alkuperäiseen juttuun: http://www.rantapohja.fi/rantsikka.php?article=JAAROUVA.html

Kauhuelokuva Haukiputaan Jokikylästä

Rantapohja/Auli Haapala 19.3.

Jäärouva-elokuva saa ensi-iltansa youtubessa 27.3. Mitkä ovat fiilikset, haukiputaalaista Aseman Lapset -tekijäryhmää luotsaava ohjaaja-käsikirjoittaja Elmo Rautio?

— Odottavat tunnelmat. Elokuva on pääpiirteittäin valmis, ja testiyleisön palaute on ollut positiivista. Pientä viilaamista vielä vaaditaan, mutta tuntuma on erittäin hyvä. Samalla fiilis on kieltämättä huojentunut, sillä iso työmäärä on tämän teoksen eteen tehty.

Kuinka kauan elokuvanteko on nyt kestänyt?

— Elokuvaa alettiin suunnitella viime kesänä heinä-elokuussa, jonka jälkeen käsikirjoitusta laadittiin useita kuukausia. Harjoitteluun ja ennakkosuunnitteluun käytimme noin kuukauden, ja itse kuvaukset kestivät kolme pitkää päivää. Editoimisessa nyrkkisääntö on se, että yksi minuutti valmista materiaalia vaatii noin kaksi tuntia töitä. Näin ollen 60-minuuttiseen elokuvaan olen käyttänyt arviolta 120 tuntia työtä - todellisuudessa varmaan enemmänkin!

Mitkä ovat odotukset katselukertojen suhteen?

— Ensimmäinen elokuvamme Mörkö on kerännyt tähän mennessä yli 70 000 katselukertaa, mutta toisaalta sen itseironinen jatko-osa on jäänyt 15 000:een. On siis paha mennä ennustamaan, mutta sikäli kun suosio ruokkii itseään ja aihe kiinnostaa, odottaisin 10 000 katselukerran täyttyvän ennen juhannusta. Siihen olisin tyytyväinen.

Elokuvan päähenkilönä on kovia kokenut opiskelijatyttö. Kauhutrillerin tapahtumapaikkana on kylmillään oleva, sydäntalven hyytävän salaisuuden kätkevä maalaistalo Haukiputaan Jokikylässä, jonne kaveriporukka kokoontuu. Elokuvassa nähdään siis hyytävää jännitystä, joka peilautuu ahdistuksen, surun ja tuskan kautta.

Mistä nämä äärimmäiset tunnetilat ja teemat kumpuavat? Mikä kauhussa kiehtoo?

— Kauhu on aina ollut suosikkigenreni elokuvataiteessa. Minusta elokuvataide on loogista jatkumoa nuotiokulttuurin tarinaperinteelle, jossa jännittävät ja pelottavat asiat näyttelivät suurta roolia (esimerkiksi Grimmin saduthan ovat tosi asiassa aivan kamalia!). Fiktion voima on siinä, että sen avulla pystyy käsittelemään turvallisesti asioita, jotka tosielämässä ovat liian vaarallisia, pelottavia, ahdistavia tai vaikeita. Elokuva on fiktion kerrontamuodoista mielestäni kaikkein vaikuttavin.

Kerrot blogissasi, että sisälläsi palaa sellainen intohimo elokuvantekoon, että sitä ei voi järjellä selittää. Millon tai mikä sytytti sinussa palon?

— Vaikea mennä sanomaan yksittäistä asiaa tai tapahtumaa. Muistan harrastaneeni elokuvien tekoa pienestä pitäen. Minulla on aina ollut hyvä mielikuvitus, ja kotona olemme katsoneet paljon elokuvia. Pienempänä meillä oli tapana kerääntyä siskojeni kanssa perjantai-iltaisin katsomaan koko illaksi videoita. Usein näiden katsomisen jälkeen ilta jatkui leikkien muodossa, joissa kävimme läpi elokuvien tapahtumia.

Hieman vanhempana tulivat mukaan sitten videokamerat ja aloin ihan tosissani tehdä omia elokuvia. Eräänäkin kesänä tuotimme serkkuni ja sisaruksieni kanssa sarjan Komisario Palmu -elokuvien innoittamia murhamysteereitä, joita tehdessä myös tutustuin ensimmäistä kertaa editoinnin ihmeellisyyksiin. Enkä tainnut olla edes kahtatoista!

Yläasteella puuhasimme ystävieni kanssa useampana kesänä Michael Moore -henkistä dokumenttia kotikylästämme Jokikylästä, mutta sen jälkeen minulla ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuuksia toteuttaa haavettani omasta elokuvasta. Palo elokuvantekoon jäi kuitenkin kytemään. Töiden aloittaminen nuorisotoimen teatterikerhossa tarjosi siihen lopulta mahdollisuuden.

Opiskelet Oulun yliopistossa aate- ja oppihistoriaa. Mikä sinusta tulee isona?

— Historian ja yhteiskuntaopin opettaja.

Mikä on lempielokuvasi? Nimeä yksi.

— Tämä on sama asia kuin kysyisi naiselta lempivaatetta (naurahdus). Elokuvafriikkinä tämä kysymys on käytännössä mahdoton! Star Wars -trilogia on minulle erittäin tärkeä asia, mutta parasta elokuvaa pitäisi lähteä etsimään jostain Alfred Hitchcockin "Vertigon" ja Stanley Kubrickin "Kellopeliappelsiinin" väliltä. Jäärouvaa inspiroineita elokuvia ovat muun muassa Darren Aronofskyn Black Swan (2010) ja kulttiklassikko Evil Dead (1981), joka lukeutuu myös henkilökohtaisiin suosikkeihini.

Jospa sanoisin sen sijaan suurimman innoittajani elokuvaharrastukseen liittyen? Se olisi Tim Burtonin elokuva Ed Wood (1994). Siinä tiivistyy mielestäni oleellinen viesti elokuvanteossa: visiot ovat taistelun arvoisia, olivat ne kuinka typeriä tahansa. Miksi toteuttaa kenenkään muun unelmaa?

— Alan myös ymmärtää George Lucasin ajatusta siitä, ettei elokuva ole koskaan valmis, päättää Elmo Rautio.

Mikä
Aseman Lapset?

- Haukiputaalainen nuorten harrastajailmaisutaideryhmä, jota luotsaa kulttuurialan monitoimimies Elmo Rautio. Ryhmä tuottaa elokuvia nimellä Asemafilmi. Taidetta ja toveruutta vuodesta 2008.

Jäsenet: Iisa Mäkipaaso, Veera Koskela, Tuuli Kankaala, Tiia Lippo, Paula Friman, Eeva Mattila ja Elli-Noora Rautio. (Jäärouvassa ovat mukana kaikki paitsi Veera Koskela, joka oli tämän projektin suhteen estynyt.)

- Jäärouva, psykologinen kauhuelokuva saa ensi-iltansa 27.3. Julkaistaan netissä osoitteessa youtube.com/AsemanLapset

- Aiempaa tuotantoa: Mörkö (2011), Mörkö 2 paluu (2012), Aseman Lasten Joulutarina (2012).

Lisää netissä:
asemanlapset.blogspot.fi
facebook.com/jaarouva2013
youtube.com/AsemanLapset

Saksi laulaa

En sitten malttanut pysyä poissa leikkauspöydän äärestä edes lomalla. Päinvastoin, käytin koko hiihtolomani Jäärouva-elokuvan leikkaamiseen. Ja nyt se alkaa pikku hiljaa olla valmis!

Leikkaaja on ihmeellinen mies. Oli materiaali millainen tahansa, on leikkaajalla loppujen lopuksi valta tehdä ero mestariteoksen ja kömpelön yritelmän välillä. Leikkaaja on ensimmäinen, joka kadottaa katsoja-perspektiivin projektiin, mutta jotenkin juuri hänen kyettävä tekemään lopputuloksesta sellainen, että se on looginen, sujuva ja ennen kaikkea kykenee kertomaan kuvien avulla sen, mitä käsikirjoituksessa sanotaan.

Puhuin jo Mörkö-elokuvan aikana tekemässäni youtube-videossa filmieditoinnin haastavuudesta ja raskaudesta. Jokaista valmista minuuttia kohden sisältyy reilusti yli tunnin verran raakaa leikkaamistyötä, jonka päälle toinen mokoma hiomista, hiomista ja hiomista. Ja mitä enemmän materiaalin kanssa on tekemisissä, sitä korkeammalle vaatimustaso ja oma kunninanhimo nousevat. Valmiilta tuntuva kohtaus ei vaikutakaan enää ollenkaan hyvältä, joku avainkohtaus pitää leikata kokonaan uudelleen ja hyvältä tuntunut kikka ei toimikaan uudessa kokonaisuudessa. Ylipäätään tuttu tunne on se, että elokuva ei ole koskaan valmis!

Jäärouva on jo tällä hetkellä jokseenkin katsottavassa kunnossa. Kuvat ovat oikeassa järjestyksessä, ääni seuraa loogisesti perässä, musiikki ja äänitehosteet ovat omilla paikoillaan ja siirtymät toimivat ilman katkoja. Mutta silti tässä 60 minuutin raakaleikkauksessa on satamiljoonaayksi virhettä, joiden kanssa vaativa taitelija ei vain voi elää! Alkuteksteissä on väärät fontit, lopun heidaus on liian hidas, yleiskuvan ja lähikuvan välinen leikkaus on tönkkö, ilta ei pimene tarpeeksi nopeasti jne.

On outoa huomata, miten paljon sitä on loppujen lopuksi kehittynyt myös tällä elokuvatuotannon osa-alueella. Sen huomaa ennen kaikkea siitä, että varhaisemmat tuotoksemme alkavat vaikuttaa suorastaan hirveiltä. Jäärouvan tekoprosessin vuoksi en tule koskaan katsomaan esikoisteostani Mörköä samoin silmin, mikä harmittaa minua suuresti. Vielä vuosi sitten olin todella ylpeä kyseisestä elokuvasta. Nyt se näyttäytyy vain läjänä liian pitkiä ottoja, huonoja tarkennuksia ja klaffivirheitä. Höh.

Jotain kehityksestä kertoo sekin, että selkeästi pitemmän käsikirjoituksen omaava Jäärouva tulee olemaan elokuvana lyhempi kuin Mörkö. Mörkö-elokuvan 62 minuuttisesta kokonaisuudesta on noin 55 minuuttia varsinaista elokuvaa, joista osa on pitkiä "musiikkinumeroita". Jäärouva käyttää monipuolisemman tarinan kertomiseen käytännössä 52 minuuttia. Silti se ei ole mitään vimmaista tykitystä alusta loppuun, vaan paikoin hyvin rauhallinen, suorastaan hypnoottinen elokuva, joka ei kiirehdi paikasta toiseen vaan antaa tilaa tunnelman rakentamiselle. Siitä on vain karsittu kaikki turha, jotta lopputulos olisi mahdollisimman soljuva, viihdyttävä ja vaikuttava.

Jäärouvan julkiseen ensi-iltaan on aikaa pari päivää yli kaksi viikkoa. Sen jälkeen minulla on edessäni vaikea hetki, irtipäästäminen. Se on tilanne, johon ei voi varautua. Vaikka työskentelisin joka päivä yötäpäivää, elokuva tuntuisi silti keskeneräiseltä juuri sillä hetkellä, kun se pitäisi ladata youtubeen. Alan ymmärtää George Lucasin ajatusta siitä, ettei elokuva ole koskaan valmis. Kun kerran pääsen vihdoin säilömään elokuvan alkuperäismateriaalit upouudelle ulkoiselle kovalevylleni, saatatte aivan hyvin nähdä vielä 20 vuoden päästä Jäärouvan Special Edition -version, jonka 23 muutettua sekunttia muuttavan mielestäni koko leffan  tunnelman täydellisesti!

No, vitsi vitsi. Eiköhän tämä ala jo kelvata. Kohta.

Hullu viikonloppu

Olen aivan poikki. Kerta kaikkiaan.

Takana on koko elämäni hulluin viikonloppu. Perjantai-illasta kello 18 lähtien olen tehnyt elokuvaa käytännössä yötä päivää - ensin oikeasti päivällä ja sitten unissani yöllä. Yhteensä 25 tuntia raakaa kuvaustyötä kahdessa ja puolessa vuorokaudessa on epäinhimillinen suoritus keneltä tahansa, mutta järkyttävintä hommassa on se, että me teimme tämän omasta halustamme, ilmaiseksi ilman mitään taloudellista hyödyntavoittelua. Olemme hulluja.

Mutta asiaan. Kaikkien huulilla lienee nyt kysymys, missä nyt mennään? Minä kerron sen teille: me teimme sen! Saatoimme kuvaukset loppuun ennätysajassa, kahdessa ja puolessa vuorokaudessa. Meillä oli mahdollisuus jatkaa keskiviikkona, mutta päätimme sunnuntai-illan lähestyessä, että kyllä tämä menee. Hämärän rajamailla, nälkäisinä ja väsyneinä puskimme raja-aitojamme tuonnemmaksi, kunnes sunnuntai-iltana kellon ollessa 21:35 saimme päästää ilmoille helpotuksen huokaisun. Se oli ohi!

Tällä hetkellä tuntuu täysin uskomattomalta. Kaiken järjen mukaan tämän ei pitänyt olla mitenkään mahdollista. Yhteensä 17 kohtausta sisältävä elokuvamme ei mitenkään voinut tulla valmiiksi yhdessä viikonlopussa. Edelleen korostan, että normaali tahtimme on ollut kaksi kohtausta viikossa. Nyt ahkeroimme muun muassa lauantaina 7,5 kohtausta yhteen päivään.

Miten tämä sitten oli mahdollista? Lienee syytä korostaa, että juuri minkäänlaisia kompromisseja ei kuvausten taiteellisen tason suhteen tehty. Emme leikanneet käsikirjoitusta (päinvastoin, jouduimme jopa laajentamaan sitä) tai jättäneet kohtauksia pois. Me vain vedimme työhaalarit päälle ja ahkeroimme ennennäkemättömällä tavalla. Jokainen ryhmän jäsen laittoi itsensä peliin 110 %:sti, kenenkään työmoraalista ei jäänyt mitään epäselvyyttä. Vaikka kuvauspäivät venyivät yli lakisääteisen työajan, kukaan ei valittanut kuuluvasti tai yrittänyt sabotoida toisten motivaatiota. Vaikka näyttelijät tarpoivat umpihangessa tunteja ja hytisivät kylmässä vähissä vaatteissa, ei valituksen ääniä kuulunut. Jos jokainen ryhmä tässä maailmassa toimisi samalla tavalla, meillä ei olisi mitään ongelmia.

Ja lopputulos? Hankalahan sitä vielä tässä vaiheessa on sanoa, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että kyseessä on parasta elokuvataidetta, mitä olemme koskaan tehneet. Tulette haukkomaan henkeänne Tuuli Kankaalan roolisuoritukselle, Iisa Mäkipaason loisteliaalle lavastustyölle ja elokuvan visuaaliselle ulkoasulle, jossa ei CGI:tä tai muita vippaskonsteja käytetty. Lopputuloksena on naturalistisen rujo, kotikutoinen ja rosoisen kaunis elokuva, jonka tarinan tehosta ehdimme itsekin vaikuttua viikonlopun aikana moneen otteeseen. Muutenhan emme olisi tähän pystyneet.

Tietysti pieni kiire aina näkyy jollain tavalla lopputuloksessa ja joitain pieniä juttuja yksinkertaisesti ei ollut aikaa kuvata. Mutta takaisin Jokikylään emme varmasti ole lähiaikoina menossa. Itse asiassa pidämme nyt ansaitun tauon koko tästä projektista ja palaamme asiaan vasta hiihtoloman jälkeen.

Itselläni on seuraavaksi edessä työn viimeinen kolmannes (ensimmäiset kaksi ovat käsikirjoittaminen ja kuvaaminen), leikkaus ja editointi. Täytyy sanoa, että aivan lähiaikoina en tule siihen hommaan ryhtymään, sen verran piippuun olen itseni vetänyt. Mutta eiköhän tästä viikossa parissa tokene. Pidämme edelleen kiinni siitä, että elokuvan ensi-ilta on maaliskuun lopulla, 27.3.2013.

Kuvaukset alkavat!

Tässä sitä taas ollaan. Kuvaushommissa. Tilanteessa, joka on koettu monta kertaa ennenkin - joskaan ei koskaan aivan tällä tavalla.

Ensimmäinen ja olennaisin ero on kuvauspaikassa. Ensimmäistä kertaa emme rakenna elokuvaamme varsinaisen kerhotilamme, Haukiputaan Asemakylän koulun varaan. Sen sijaan matkustamme syrjäiseen maalaistaloon, lapsuudenkotini maisemiin Jokikylään. Tämä tuo sekä merkittäviä etuja, että myöskin asettaa meille suuria haasteita. Logististen ongelmien (ts. kuljetukset) lisäksi yöpymiset ja roudaamiset on sovittava hyvin etukäteen, ja muutenkin homma vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua kuin tyypillinen jokaviikkoinen kuvaussessio kerhotiloissa.

Toinen ero on aikataulullinen. Tarkoituksemme on kuvata elokuva yhden ainoan viikonlopun aikana. Aloitamme perjantaina iltapäivällä ja jatkamme sunnuntai-iltaan asti liki yhtä kyytiä. Tavallisesti olemme kuvanneet noin kaksi kohtausta viikossa, nyt tavoite on ruhtinaalliset 6-7 kohtausta päivässä. Ilta- ja päiväkohtaukset on kuvattava eri aikoina. Aikataulun vuoksi joudumme nyt myös ensimmäistä kertaa kunnolla epäkronologisten kuvausratkaisujen eteen (eli kuvaamme eri järjestyksessä kuin kohtaukset ovat lopullisessa elokuassa) mikä asettaa näyttelijöille melkoisia haasteita.

Tiukka aikataulu ei ole meille uusi ilmiö. Oikeastaan olemme painineet sen kanssa jatkuvasti ja joka ainoa kerta. Mörkö saatiin kuvattua loppuun kahta päivää ennen ensi-iltaa, Mörkö 2:n ensi-iltaa siirrettiin kahdesti ja Joulutarina kuvattiin käytännössä kolmella kuvauskerralla. Toivon mukaan uusi miljöö auttaa näyttelijöitä asennoitumaan projektiin eri tavalla kuin koululla, jossa homma tahtoo lässähtää turhaksi hälinäksi ja kikatukseksi aivan liian helposti.

Ohjaajalle tämä on kaikkein suurin stressi, sillä luonnollisesti jutun onnistuminen on täysin minun vastuullani. Näin nopea kuvaustahti asettaa todella tiukat vaatimukset ennakkosuunnittelulle, kuvauksellisia tai muunkaanlaisia ratkaisuja ei jouda pohtia itse kuvaustilanteissa. Siksi olennkin omaan tapaani jättänyt storyboardit ja muut kuvaussuunnitelmat tekemättä ja aion mennä pääasiassa vaiston varassa. Kokemus on opettanut, että vähemmällä suunnittelulla syntyy yleensä parhaat jutut (vrt. Mörkö-elokuvan unikohtaukset, joiden kuvausta en suunnitellut etukäteen oikeastaan lainkaan). Tätä mieltä on myös innoittajani AJ Annila (mm. Sauna-leffa).

Siitä huolimatta olen varautunut unettomiin öihin. Työpaikalla yöpyminen ja aamuvarhaisella kuvauspuuhiin ryhtyminen on todennäköisesti raastava ja inhimillisen jaksamisen rajoja kolisteleva kokemus. Mutta sittenpä se on tehty. Parhaassa tapauksessa käsissäni on viikonlopun jälkeen kokonainen uusi elokuva!

Ensi viikolla kerrotaan, miten kävi.

Elmo Rautio

Parhaat palkittiin

Vuoden alku on erilaisten gaalojen aikaa. Koska kutsua Oscar- tai edes Jussi-gaalaan ei jostain syystä kuulunut, päättivät Aseman Lapset järjestää aivan oman palkintogaalansa menneiden projektien juhlistamiseksi ja palkitsemiseksi. Perinteisellä konseptilla toteutettu ensimmäinen Oskariina-gaala on nähtävissä kokonaisuudessaan youtubessa!

Palkinnot jakoi arvovaltainen raati, jonka muodostivat kaikki Aseman Lasten jäsenet. Ääniä saivat kaikki ehdokkaina olleet ja äänestykset olivat yleisesti ottaen tasaisia. Kilpailussa olivat mukana elokuvat Mörkö, Mörkö 2 ja Aseman Lasten joulutarina.

Tasaisen illan suurimpia voittajia olivat elokuva Mörkö ja näyttelijä Tuuli Kankaala. Tuuli tyhjensi pöydän parhaalla naispääosalla, vuoden herkistäjänä sekä vuoden kestosuorittaja -palkinnolla. Toinen iso voittaja oli Tiia Lippo, jolle tarttui mukaan kaksi palkintoa (paras naissivuosa, vuoden huomattavin kehitys). Ehdokkuuksia eniten haali Iisa Mäkipaaso (4), joka joutui valitettavasti poistumaan tyhjin käsin.

Elokuvista eniten palkintoja keräsi Mörkö (5), mukaan lukien parhaan elokuvan ja käsikirjoituksen pystit. Mörkö 2 (mm. paras traileri) sai neljä palkintoa ja Aseman Lasten joulutarina (mm. paras leikkaus) sai tyytyä kolmeen - siitäkin huolimatta, että Joulutarina päihitti Mörkö 2:n sekä käsikirjoitus- että paras elokuva -äänestyksessä.

Vähemmän vakavan ja hyvähenkisen selkääntaputtelugaalan jälkeen ryhmä lähtee motivoituneena kohti uusia koitoksia. Kahden viikon kuluttua edessä häämöttävät nimittäin tulevan suurtyömme Jäärouvan kuvaukset!


Illan ehdokkaat ja voittajat (lihavoituna):

PARAS ELOKUVA

Mörkö
Mörkö 2
Aseman Lasten Joulutarina

PARAS NAISPÄÄOSA

Veera Koskela (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö 2)
Iisa Mäkipaaso (Joulutarina)

PARAS NAISSIVUOSA

Paula Friman (Mörkö)
Iisa Mäkipaaso (Mörkö 2)
Tiia Lippo (Joulutarina)
PARAS MIESPÄÄ- TAI SIVUOSA

Leena Alasirniö (Mörkö & Mörkö 2)

PARAS LEIKKAUS

Mörkö
Mörkö 2
Joulutarina

PARAS KÄSIKIRJOITUS

Mörkö
Mörkö 2
Joulutarina

VUODEN KESTOSUORITTAJA

Tuuli Kankaala

VUODEN HUOMATTAVIN KEHITYS

Tiia Lippo

VUODEN HERKISTÄJÄ

Veera Koskela (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö)
Tuuli Kankaala (Mörkö 2)

VUODEN KOOMIKKO

Iisa Mäkipaaso (Joulutarina)
Paula Friman (kaikki)
Veera Koskela (Joulutarina)

PARAS TRAILERI

Mörkö
Mörkö 2
Aseman Lasten joulutarina