Tässä sitä taas ollaan. Kuvaushommissa. Tilanteessa, joka on koettu monta kertaa ennenkin - joskaan ei koskaan aivan tällä tavalla.
Ensimmäinen ja olennaisin ero on kuvauspaikassa. Ensimmäistä kertaa emme rakenna elokuvaamme varsinaisen kerhotilamme, Haukiputaan Asemakylän koulun varaan. Sen sijaan matkustamme syrjäiseen maalaistaloon, lapsuudenkotini maisemiin Jokikylään. Tämä tuo sekä merkittäviä etuja, että myöskin asettaa meille suuria haasteita. Logististen ongelmien (ts. kuljetukset) lisäksi yöpymiset ja roudaamiset on sovittava hyvin etukäteen, ja muutenkin homma vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua kuin tyypillinen jokaviikkoinen kuvaussessio kerhotiloissa.
Toinen ero on aikataulullinen. Tarkoituksemme on kuvata elokuva yhden ainoan viikonlopun aikana. Aloitamme perjantaina iltapäivällä ja jatkamme sunnuntai-iltaan asti liki yhtä kyytiä. Tavallisesti olemme kuvanneet noin kaksi kohtausta viikossa, nyt tavoite on ruhtinaalliset 6-7 kohtausta päivässä. Ilta- ja päiväkohtaukset on kuvattava eri aikoina. Aikataulun vuoksi joudumme nyt myös ensimmäistä kertaa kunnolla epäkronologisten kuvausratkaisujen eteen (eli kuvaamme eri järjestyksessä kuin kohtaukset ovat lopullisessa elokuassa) mikä asettaa näyttelijöille melkoisia haasteita.
Tiukka aikataulu ei ole meille uusi ilmiö. Oikeastaan olemme painineet sen kanssa jatkuvasti ja joka ainoa kerta. Mörkö saatiin kuvattua loppuun kahta päivää ennen ensi-iltaa, Mörkö 2:n ensi-iltaa siirrettiin kahdesti ja Joulutarina kuvattiin käytännössä kolmella kuvauskerralla. Toivon mukaan uusi miljöö auttaa näyttelijöitä asennoitumaan projektiin eri tavalla kuin koululla, jossa homma tahtoo lässähtää turhaksi hälinäksi ja kikatukseksi aivan liian helposti.
Ohjaajalle tämä on kaikkein suurin stressi, sillä luonnollisesti jutun onnistuminen on täysin minun vastuullani. Näin nopea kuvaustahti asettaa todella tiukat vaatimukset ennakkosuunnittelulle, kuvauksellisia tai muunkaanlaisia ratkaisuja ei jouda pohtia itse kuvaustilanteissa. Siksi olennkin omaan tapaani jättänyt storyboardit ja muut kuvaussuunnitelmat tekemättä ja aion mennä pääasiassa vaiston varassa. Kokemus on opettanut, että vähemmällä suunnittelulla syntyy yleensä parhaat jutut (vrt. Mörkö-elokuvan unikohtaukset, joiden kuvausta en suunnitellut etukäteen oikeastaan lainkaan). Tätä mieltä on myös innoittajani AJ Annila (mm. Sauna-leffa).
Siitä huolimatta olen varautunut unettomiin öihin. Työpaikalla yöpyminen ja aamuvarhaisella kuvauspuuhiin ryhtyminen on todennäköisesti raastava ja inhimillisen jaksamisen rajoja kolisteleva kokemus. Mutta sittenpä se on tehty. Parhaassa tapauksessa käsissäni on viikonlopun jälkeen kokonainen uusi elokuva!
Ensi viikolla kerrotaan, miten kävi.
Elmo Rautio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti